Kissalan päiväkirja
20.8.2009 Hyvästitkö KRN:lle?
Olen ollut jonkin aikaa KRN:n näyttelypuolen ylläpitäjä. Mukavaa on ollut ja kaikkea, ihmiset ovat olleet ymmärtäväisiä. Pitemmän aikaa olen kuitenkin vakavasti harkinnut tehtäväni jättämistä. Olen tuntenut oikeastaan koko ylläpitäjäaikanani, etten ole onnistunut tehtävässäni. Luultavasti suurimmat sekasotkut, kiistat, väärinymmärrykset ja tuomarien niskottelut ovat sattuneet juuri minun aikanani. Tämä kertonee jotakin. On aika luovuttaa näyttelyosa KRN:stä joko kokonaan Milenan haltuun (joka onkin tehnyt hienoa työtä, kiitos siitä!) tai etsiä uusi ylläpitäjä hänelle avuksi. KRN tarvitsee nyt jämäkkää otetta, jota minulta ei löydy. Kompromissien ja soutamisen ja huopaamisen aika on ohi. Tarvitaan päättäväinen tekijä.
Lyhyt ylläpitoaikani on ollut antoisa ja erittäin opettavainen. Olen tajunnut, että harrastusjärjestössä asioista päättäminen ei taida olla niin sanotusti minun kuppini teetä. Eli jos minusta tulee joskus taas IRL-kissanäyttelyharrastaja tai jopa kasvattaja, en pyri vallan kahvaan vaan jätän sen niille joilla on aidosti ideoita.
Aloin miettiä myös syytä virtuaalisten kissanäyttelyiden kohmeisuuteen. Tuomareita on kai vieläkin liian vähän ja nekin jotka ovat eivät joko ehdi, omasta mielestään osaa tai muuten vain voi kissoja arvostella. Tässä vaatteita narulle pyykkipojilla liiskatessani tulin ajatelleeksi jotain mullistavaa: arvotut tulokset kissanäyttelyihin! Mitä väliä, jos "huono" kissa voittaa tai hyvä häviää, näinhän se on jo vuosikaudet ollut muissakin lajeissa. Kisanjärjestäjä voisi arpoa tulokset itse eikä tarvitsisi mankua jotain tuomareita (ja jos sellaiset haluaa, niin sen kun nimeää jotkun evm-ihmiset). Luulenpa että ajatus ei saisi kovin innostunutta vastaanottoa, kun KRN:llä on kuitenkin vuosien perinteet nimenomaan arvosteluihin perustuvista näyttelyistä. Ajattelinkin, että jos ja kun ajatus arvotuista KRN-näyttelyistä tyrmätään, voisin perustaa KRN:n rinnalle toisen organisaatioltaan kevyemmän (yhden ihmisen) kissajärjestön samaan tapaan kuin on FIFe, CFA, TICA, GCCF jne. Ihmiset saisivat sitten näyttelyttää kissojaan sekä KRN:ssä ja tässä uudessa järjestössä - eipä ainakaan pitäisi näyttelypulan iskeä niin kuin nyt on tehnyt. Näyttelytulokset valmistuisivat samalla vaivalla kuin esimerkiksi agilityssä. Voisin toki edelleen ainakin toimia KRN:ssä nelosen ja ehkä muidenkin kategorioiden tuomarina ja ehkä pitää sitä nelosen koettakin. Nyt vain pitäisi löytää jostain sitä rohkeutta tunnustaa epäonnistumisensa ja neuvotella Milenan kanssa jatkosta.
25.7.2009 Agilityä meillä 31.7.
4.7.2009 Pitkästä aikaa...
Onhan tännekin joskus kirjoitettava jotain, vaikka eipä tässä ihmeempiä ole tapahtunut. Näyttelyrintamalla vietetään hiljaiseloa, samoin oikeastaan muidenkin lajien parissa. Agilityä tosin on jonkin verran ollut tarjolla ja muutahan me ei oikein harrastellakaan näyttelyiden lisäksi, joten ei voine valittaa. Näyttelyitä pitäisi varmaan ryhtyä taas pykäämään pystyyn, mutta kun tietäähän sen mitä niiden kanssa aina käy: tulokset viivästyvät muutamalla kuukaudella - aina. Mikä lie näyttelyiden kirous on tuo. Osaselitys ainakin lienee tuomarien vähäisyys. Ykköskategorialla ei taida olla ketään (eipä siinä ole paljoa kissojakaan, mutta..)! Tuomarikoulutussivusto pitäisi saada nyt vihdoin toimimaan...
Onhan meillä jotain uutta sentään, kun tarkemmin miettii. Nimittäin uusi siamilaistyttö Cappuzinon Mennyt Synnin Mukana! Pikkuneiti sai lempinimekseen Minni ja hän on oikein tuhmien pikkukisujen perikuva, nimittäin kilpikonnaväritteinen! Cappuzinon kissalassa kasvatus lakkaa, mikä on tietysti haikeaa, kun muistaa miten erinomaisen mukavaa yhteistyötä mm. pentujen muodossa olemme tehneet: olen saanut aivan ihanimpia kissoja Cappuzinosta ja Carita on tarjonnut minun kasvateilleni täydellisen unelmakodin. Suurkiitos siitä. :)
17.3.2009 Kaikenlaista
Kuulin ilouutisen ja heti perään suru-uutisen. Shadowplay Enchantress aka Enni oli ensimmäisenä kasvattinani sekä ensimmäisenä IV kategorian kissana saavuttanut EV-tittelin, joka lienee noiden serteillä kerättävien korkeimpien arvonimien ohella niitä virtuaalimaailman arvostetuimpia. Piti ihan mennä onnittelemaan Ennin omistajaa, mutta kauaa ei kasvattajan ilo ja ylpeys kestänyt, kun jo sain kuulla että Enni oli menehtynyt. Caritan piirtämät Ennin upeat kuvat säilyvät mielessäni. Ne siniset silmät olivat kyllä jotain, mitä itse on ole koskaan onnistunut paperille vangitsemaan. Niillä silmillä pitikin ansaita Euroopan Voittajan arvo.
Shadowplayssä lienee nyt edessä ihan pieni tauko kasvatuksessa. Ei mitään linjojen lopettamista tarkoittavaa taukoa ole luvassa, näillä kissoilla mennään. Olen vain päättänyt, että en ole enää niin tarkka realistisuuden suhteen, mitä tulee naaraiden astutusikään. Tähän asti olen ajatellut, että ensimmäisen pentueen olisi hyvä tulla ennen kahden vuoden ikää, mutta koska esimerkiksi agilityä saavat kisata vain yli 9 kk ikäiset, tulee helposti käytettyä vähän kisanneita naaraita. Valitettavasti olen huomannut hevos- ja koiramaailmaa riivaavan tendenssin kilometrikisakalentereihin ja "huippuvalioihin" nostaneen päätään myös aiemmin ei-niin-kilpailuhenkisessä kissamaailmassa. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että en pidä hirveän kilpailuhenkisistä harrastuksista. Koska pentujen ostajista kuitenkin lopulta riippuu, minkälaisista vanhemmista kannattaa pentuja teettää, yritän panostaa vähän paremmin kisaamiseen. Lisäksi ikuinen arvoitus "Miten lisää harrastajia?" tuntuu valitettavasti vaativan ratkaisukseen kilpailuja, kilpailuja ja kilpailuja. Joskus (useimmiten) syntyy näitä kotiinjääviä mussukoita eli tulevia kasvatuskissojani, joiden kanssa en jaksa olla niin tarkka. Rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta tuon taivaallista, mitä joku toinen ajattelee siitä, että katson yhdistelmiä tehdessäni ulkonäköä ja sukutaulua sen sijaan että odottaisin maailman tappiin asti että kissa valioituu jokaisesta hilavitkutinharrastuksesta ja sitten kun se on 15, astuttaisin sen. Jos olisin oikea kasvattaja katsoisin tietysti myös erityisesti terveyttä ja luonnetta, mutta sairauksiahan virtuaalikissoilla harvemmin on, ja omistani en ole jaksanut luonteita kirjoitella kuin murto-osalle *laiskapaska*. Jotenkin kissojen luonteiden kirjoittaminen on vain niin vaikeaa. Ei voi tehdä mitään totaalikaheleita, joten jokaiseen tulee aika samaa peruskauraa (mielikuvituksen puutetta). Entiselle laukkahevosihmiselle tämä on outoa, kun laukkahevoset aika usein olivat enemmän tai vähemmän sekopäitä.
Itseäni realistisuuden ja IRL-maailman mukaisuuden kannattajana tietenkin kiinnostaa kilpailulajeista lähinnä näyttelyt ja agility. Agilitykin vain sellaisena harrastuksena kuin se on IRL-maailmassa: kissan jalostusarvosta ei ole tehtävä päätelmiä se mukaan kuinka se hyppii esteitä. Tämä siis täysin IMHO, jos joku tätä lukee. Jokaisella on omat mielipiteensä, joita virtuaalikissojen ollessa kyseessä voinee varauksetta kunnioittaa. :)
24.12.2008 Siamiaow Weeping Song 21.10.2006 - 23.12.2008
Aivan liian varhain, sairauden vuoksi, jouduimme luopumaan rakkaasta sininaamio sulkahännästä. Keväällä se olisi täyttänyt 7 vuotta... Hyvää matkaa, Irmis, kaverit jäävät kaipaamaan.
4.11.2008 Uusi pikkukolli
Olen hyvin hyvin innoissani uusimmasta pienestä sinisestä pitkäkarvaisesta valkolaikkunaamiosta<3. Vaan kerronpa hänestä myöhemmin lisää (hehehhe)...
31.10.2008 Avan viimeinen pentue onkin... Halloween-lapset!
Varttuneemman rouvan Avan ja teini-iskä Kapun jälkikasvua edustavat simsetti-ipanat, tyttö Shadowplay Trick or Treat ja poika Shadowplay Jack O'Lantern (tosi omaperäistä), jotka aion jättää molemmat itselleni. Värejä en kakaroille lähde vielä arvailemaan, mutta eivätköhän nekin selkiydy kun kasvavat. Avalle tämä on kolmas ja viimeinen pentue, jonka jälkeen rouvan kanssa kenties kierretään näyttelyitä vielä.
22.10.2008 Vätystäää....
Pitäisi alkaa kissojen ilmoittaminen uudelleen jaloilleen saatuun rekisteriin, mutta kun laiskottaa.. Homman tekee ekstrahankalaksi se, että joidenkin jo rekisteröityjen kissojeni numerot on viety, toisin sanoen samalle numerolle on rekisteröity toinen kissa. Eihän siinä mitään, hyvin ymmärrettävää, jos vanha rekisteri on menty pelastamaan netistä eikä tekijänsä kovalevyltä tai jotain. Se vain, että pitäisi käydä läpi, mitkä numerolliset kissat pitäisi laittaa uudelleen rekisteriin ja sitten pitäisi kirjoitella se "virtuaalikissa"-juttukin jokaisen sivulle. Tottahan joka halavatun hannu tajuaa, että virtuaalikissojahan tässä, mutta hyvä proseduuri se on siksi, että valokuvallisista kissoista ei välttämättä tajua.
Voisin toki tehdä erilliset ulkoasutiedostot kissojen sivuille ja muille sivuille, jolloin sen virtuaalikissa-härpäkkeen voisi nopeasti saada joka sivulle. Mitenkähän sen nätisti laittaisi... Blaah. Taidan tehdä uuden ulkoasun, johon voisin piirtää sellaisen siamilaispennun.
Meillä on nyt jonkin aikaa asustellut uusi kolli, siamilainen Kissilän Captain Obvious aka Kapu. Siamilaisethan ovat aina olleet se ykkösrotu minulle, joten kasvatussuunnitelman pitämiseksi jotenkin kasassa päätän vähitellen keskittyä yhteen rotuun, joka on siis siamilainen. Yritän kovasti painottaa pelkkää siamilaista sisältäviin sukuihin, mutta enpä henno noita itämaistaustaisiakaan simskuja ihan heivata. Uusia kissoja on tuotava - onneksi virtuaalimaailmassa voi keksiä loputtomasti uutta verta, eikä koskaan tule vastaan tilannetta, jossa kaikki suvut on jo käytetty. Toisaalta ei ole pahemmin haasteitakaan...
14.9.2008 Pentu-uutisia jälleen
Aamun pennut syntyivät aamuyöllä, kuten arvata saattaa. Jotain niin loistavaa: siamilaistyttö, jolle on jo täydellinen koti odottamassa, sekä itämaispoika, joka jää minulle. Isänä oli siis Casper, jonka velvollisuudet kollina on tällä täytetty.
Leonard-balineesi taasen otti ja muutti meiltä. Sen pää ei yksinkertaisesti kestänyt jatkuvaa juokseville naaraille lurittelua. Meidän kastraattipoikien Simpan ja Maukan kanssa se jotenkin tuli toimeen, mutta eipä sitä voinut päästää tyttöjä tapaamaan. Leo jodlasi ja pissi niin kiihtyvää vauhtia, että hyvä jos ehti ruokakipolla pistäytyä. Poika alkoikin jo olla niin luikku, että oksat pois. Nytpä hän asustaakin sitten ainoana kissana tuttavani luona, ruoka maistuu taas ja meno on jonkin verran rauhoittunut vaikka toki ruiskumaalausta vielä silloin tällöin harjoitetaan. Haamun olisi tarkoitus tehdä seuraa pojalle, kun varmistuu, että on viimeisen astutuksensa kunnialla hoitanut. Sitten toivon mukaan pääsevät elämään mukavaa kastraattielämää. Näyttelyissä poikia tullaan varmasti edelleen näkemään, kuten muitakin "sijoituskissojani".
16.7.2008 I-panat: onnea ja iloa 0,326 kiloa
Toisin kuin Anin kanssa kävi, Avan synnytys ei tuottanut ongelmia. Pentue oli kyllä pieni tässäkin tapauksessa, kolme tyttöä, mutta riittää hyvin minulle. Aamu ja Elli olivat jälleen heti auttamassa pentujen pesemisessä, pissattamisessa ja niin edelleen. Saa nähdä, muuttavatko Ava ja Ani samaan pesään jossain vaiheessa. Ainakin olisi kiva, jos Avan simskulapset ottaisivat edellisestä entrystä tutun ainokaisen itämaispojan leikkikaverikseen, jotta se ei tulevaa elämää harjoitellessaan ihan uuvuttaisi äitiään.
Tyttöset ovat nimiltään Imaginary Dream, Indian Summer ja Into the Light. Jälkimmäinen heistä jää minulle kasvatusta jatkamaan. Kahdelle muulle on etsinnässä rakastavat (lemmikki)kodit.
15.7.2008 H-pentue: ilon ja surun kyyneleitä
Anin ja Maukan pentue syntyi aamuyöstä. Ensin tuli isokokoinen sininen tyttö, valitettavasti kuolleena. Sen jälkeen meni puolisen tuntia. Aloin jo epäillä, josko sieltä on tulossa enää ketään, ainakaan hengissä. Aikaa ei tosiaan ollut kulunut vielä paljoakaan, mutta Ani tuntui lopettavan ponnistelun. Kuolleen pennun takia olin hivenen varuillani, enkä halunnut hukata aikaa. Juuri, kun olin soittamassa varmuuden vuoksi eläinlääkäriin, alkoi tapahtua. Pieni, luultavasti ruskea ticked poika syntyi perätilassa ja huusi heti alkuun niin sisukkaasti, että uskon ja toivon sen selviävän. Sen jälkeen vierähti tunti, syntyi toinen poika, musta, jota sitäkään en saanut virkoamaan. Kolme pentua, joista yksi hengissä. Synnytyksen jälkeen oli hivenen lohduton olo: koskaan en ole vielä joutunut luopumaan vanhoistakaan kissoista, mutta nyt menikin kaksi ihan nuorta. Varmaa on, että pieni ruskeatikettipoika jää sittenkin kotiin. Ehkä siinä ei ole mitään järkeä kasvatuksen kannalta, mutta joskus tunteet vievät voiton järjestä. Nimeksi pienelle tuli Shadowplay Heart and Soul.
6.7.2008 Koiraharrastajat ja ranskan kielen jalo taito
Tehdään kaikille selväksi: en dissaa koiria (tai en ainakaan vinttikoiria) enkä suinkaan virtuaalisia koiraharrastajia. Itsekin haluaisin radalla juoksevia rotuja omistaa, mutta niiden tilanne on mitä on (vai onko?). Asiani koskee virtuaalikoiramaailman kattojärjestön, vFCI:, Virtual Fédération Cynologique Internationalen nimeä. Kaikki on kunnossa, jos jätetään eka sana pois (miksei olisi, kun ovat ystävällisesti pöllineet nimen oikealta koirajärjestöltä FCI:ltä). Mutta mitähän kieltä se virtual oikein on? Ei ainakaan ranskaa. Ranskaksi virtuaalinen on virtuel, virtuelle (tässä tapauksessa jälkimmäinen, koska fédération on feminiini) ja kaiken lisäksi se tulee substantiivin jälkeen eikä eteen. Olen kyllä pilkun ystävä, mutta eihän tähän voi kommentoida kuin että lol.
5.7.2008 Näyttelyihin mennään
Pitkästä aikaa. Olisi Metsänpeikossa ja Gayaneeh-kissalassa. Tarkistusluokkaan tulijat tiedänkin jo, mutta saa nähdä, kenet ilmoitan arvosteluun. Banskun menestyksestä olin positiivisesti yllättynyt, joten se saattaisi lähteä ainakin toiseksi päiväksi. Katsellaan.
20.6.2008 Kisaamista pitkästä aikaa
Sain jopa aikaiseksi ilmoittaa kisuja muutamaan kisaan. Itse asiassa tuli ilmoitettua tasapuolisesti niin agilityyn, temppuihin kuin tuholaistorjuntaankin. Onnittelen itseäni.
18.6.2008 Ani ja Ava astutettu
Meille on tulossa pentuja taas. Kaiken lisäksi vielä kumpikin pentue meillä asuville naaraille. Ani saa satavarmasti itämaislapsosia ja Ava siamilaisia. Ei ollut mikään tarkoituksellinen valinta, mutta näin vain meni - ja hyvä niin. Olen alkanut kiinnostua enemmän ja enemmän siamilaispainotteisesta kasvatuksesta, joten saa nähdä, jääkö Anin pennuista kukaan kotiin. Astutukset teen tosin vain ja ainoastaan omaa kasvatusta ajatellen, mutta silti.
Todellinen ongelma tuli eteen, kun pitää miettiä Casperille eli Fire in Cairolle naarasta. Poika saa nyt yhden pentueen tehdä ja sitten siirtyä saman tien sijoituskotinsa omistukseen. Taidan olla hieman hullu, kun jätin myös Casperin veljen Frankin omaan kasvatukseen. Saa nähdä, mitä tulee, kun kumpikin poika on sukua jokikiselle naaraalleni... No onhan meillä Namu ja Aamu. Ei vain ollut tarkoitus teettää variantteja ja molemmille neidoille on jo sulhaset tiedossa. Minä se en osaa kuin sulkea ovia edessäni, eli kohta olisi pakko tuoda naaras, vaikka en välttämättä haluaisi yhtään uutta kissaa nyt. Samaan aikaan houkuttaa uusi aluevaltaus eli seychellien lyhytkarvat. Valkolaikkunaarasta siis etsin.
14.6.2008 Alkeellisuudesta kymmenen pistettä
Alun perin olin päättänyt, etten ottaisi tässä kantaa virtuaalimaailman "yhteiskunnallisiin asioihin", mutta jos asia aiheuttaa verenpaineen pomppaamisen huippuunsa, kuten tämä aihe tekee, on kai pakko pyörtää pyhät puheensa ja tarttua toimeen.
Nimittäin, eilisen randomigooglailun seurauksena jouduin tälle tunnetuimmalle (ainoalle?) virtuaalikoiraharrastajien keskustelupalstalle (tosin varaversiolle, kun varsinainen oli ilmeisesti jotenkin lagannut). Siellä silmääni osui aihe, jonka aloitusviestissä virtuaalinen kissamaailma ystävällisesti nimetään "alkeelliseksi". Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Aiemminkin eräs tällä kertaa hevospuolella vaikuttava henkilö oli kissaihmisiä lähestyessään alentuvasti antanut ymmärtää meidän olevan "kaukana VRL:n kaltaisesta modernistisuudesta".
Varmasti voisin kaivaa jonkin yhteyskanavan näihin minulle tuntemattomiin henkilöihin ja spekuloinnin sijaan tivata heiltä suoraan, mitä he oikein lausumillaan tarkoittavat. En kuitenkaan viitsi, sillä todennäköisesti kyseessä olivat vain ei-niin-syvällisesti ajatellut heitot, jotka kuitenkin nostavat esiin ongelman, jos sellaisen haluaa nähdä. Sitä paitsi pidän turhastakin spekuloinnista. Jatketaan siis.
Tarkoitetaanko tällä väitetyllä alkeellisuudella ja vanhanaikaisuudella sitä, että KRN ei esimerkiksi toimi virtuaalimaailmassa ah niin välttämättömien ja rakastettujen tietokantojen varassa? Vai sitä, että harrastajien näkyvin osa ei ole parikymppisiä sota-ajalla virtuaalimaailmassa aloittaneita kyynikkoja, jotka harrastavat osaamattomille aloittelijoille nauramista, mutta ovat silti näiden loputtoman palvonnan kohteina? Vai sitä, että aktiiveja on meillä vain kourallinen (enkä laske itseäni tähän ansioituneeseen joukkoon)? Vai kenties sitä, että emme kerää valtavia rekisterejä joka ikisestä yksityiskohdasta ja emme ole jakaantuneet kattojärjestöön, alajaostoihin, alajaostojen alajaostoihin sekä pitsinnypläyskerhoihin jotta jokainen saisi olla jonkin järjestön ylläpitäjä ja vallankahvassa kiinni?
Kissailijoiden puolustukseksi on todettava, että jos harrastajia on näin vähän, ei touhu oikein voi olla muuta kuin "alkeellista". Kenties tätä juuri kirjoittaja tarkoittikin. Ikävä kyllä negatiivissävytteinen sana 'alkeellinen' tuo minun mieleeni sekavan joukon vanhan kultaisen Expagen hengessä luotuja "kissahoitoloita" (joissa kaikki kissat ovat kuitenkin omia, ei hoidossa). Näissä Misse-kissan rotu on ragdoll, mutta kuvassa komeilee "googlesta kopioitu" maine coon joka osallistuu silloin tällöin kissojen uimakilpailuihin, mitä voidaan jo mielestäni kutsua alkeellisuudeksi - olkoonkin että syynä olisi tietämättömyys usein yhdistettynä nuoreen ikään. Tällaista ei kissaharrastus KRN:n piirissä ole käsittääkseni koskaan ollut.
Tietenkin kaikki on suhteellista - teknisesti kissamaailma todella on ainakin ratsuhevospuolta alkeellisempi. Itse en näe siinä ongelmaa toiminnan pienimuotoisuuden takia: esimerkiksi KRN ei joudu ymmärtääkseni käsittelemään kuin korkeintaan muutaman rekisteröinnin kuussa. Sitä paitsi, onko ulkoisille puitteille annettava välttämättä itseisarvo? Niin kun tehdään, unohtuu helposti tärkein eli hauska harrastaminen samanmielisten kanssa. Kissaihmiset eivät ole vielä unohtaneet.
4.6.2008 G-kissalapset!
Elli synnytti tänään kaksi tervettä siamilaistyttöä! Nimekseen tytöt saivat Gabrielle ja Gillian, kun kerran on G-pennuista kyse. Ylpeä isä on meidän Emppu eli Shadowplay Alchemist SIA c.
11.4.2008 Voi Elli
Elli-rouva se ei sitten tullutkaan kantavaksi. Katsotaan vielä kerran sen kanssa. Onneksi sen sijaan Bansku on tukevasti tiineenä Dori-pojastamme. Ultrassa kävimme katsomassa, josko pieniä pennunalkuja näkyisi - ja näkyihän niitä, tosin vain kaksi. Pääasia on kuitenkin, että emo voi hyvin. Onneksi Bansku ottaa äitiyden tyynesti: se syö kuin hirvi ja jatkaa entisiä toimiaan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos hyvin käy, pentuja odotellaan 21.4.
Näyttelynjärjestysrupeamani etenee suunnitelmien mukaan. Eilen yritin metsästää tuomareita eri kategorioille, saa nähdä kuka lähtee mukaan. Osallistujia on melko laihanlaisesti, mutta tilanteella on aikaa kohentua. Itsekin saatan ilmoittaa jonkun, ainakin sijoituksessa asuvista (en halua mitään näyttelypöpötartuntaa Banskulle ja pennuille), joten Avan ja Aamun osallistuminen samoin kuin Leonardin, ei välttämättä onnistu. Tällaista tämä on. Tosin olin ajatellut vieväni Empun, kun sillä minusta on kovin upeat tummat safiirisilmät, ja sen hölmistynyt katse vetoaa minuun kovasti. Tosin sen karva ei ole mikään virtaviivaisin, sen tyyppi on ehkä vähän vanhanaikainen, korvat turhan ylhäällä päässä ja kollinposket sen kun kasvaa... Vaan on se söpö silti.
24.3.2008 Tervetuloa, Namu!
Kenties kohtalo puuttui peliin, kun kuulin Kissilän kissalan kanelipennun ranskanmatkan peruuntuneen. Vapailla markkinoilla oli siis jotain, mitä olin jo kauan etsinyt: kaneli siamilainen tyttö suomalais-keskieurooppalaisista linjoista. Tartuin puhelimeen ja odotin. Ehdin jo kuvitella kaikenlaista, miksi Kissilässä ei vastata puhelimeen, kun kuulin kasvattajan äänen langan toisessa päässä. Pitkän keskustelun jälkeen hän lupasi Kissilän Ornamentin eli Namun minulle, jos valitsisin sille kollit tulevaisuudessa huolella ja harkiten. No minähän lupasin ja soitin samana iltana sukulaisperheelle, jossa Shadowplay Echo sijoituskissana pitää majaansa. Echo oli käynyt yksinäiseksi - maukui ja valitti, ei jättänyt ihmisiään rauhaan (mikä tosin lienee siamilaisten elämäntarkoitus). Kissakaveriksi sille piti alun perin tulla bengali tai jotain, mutta toinen sijoitussiamilainen saikin nämä sukulaiset innostumaan.
Namu on ilmoitettu tarkistusluokkaan huhtikuun alussa minun nimissäni. Kovasti jännittää, miten pikkuneiti käyttäytyy ja mitä sen väristä sanotaan. Enemmän tosin jännittää Echo ensimmäisessä varsinaisessa näyttelyluokassaan. Siitä kun voidaan sanoa mitä tahansa. Minulla ei ole mitään aavistusta sen pärjäämisestä.
Huomenna olisi tarkoitus varata aika eläinlääkärille, jotta voisin lastata näyttelyyn lähtevän lössin autoon ja kuskata rokotuksille. Elli hieman availee ääntään oven takana - josko minä sen kohta esittelisin Simpalle. Liekö sitten mielikuvituksen köyhyyttä, mutta en muuta kollia keksinyt. Simpallekin tulee sitten toinen ja viimeinen pentue. Hieman kai haikeaa, mutta Simppa vaikka on herrasmieskolli ollutkin, on varmasti vieläkin mukavampi leikattuna poikana. Vaikka onhan se jo kuusivuotias. Kenties sen voisi pitää toimivana kollina kaiken varalta, kun on näin kauan muutenkin ollut..
Cappuzinosta olenkin varannut balineesipikkuisen. Kohta pääsen siis kissanpentuja katsomaan. Lapsosia odotellaan aprillipäiväksi, joten saattavat olla varsinaisia jekkuilijoita... Vaan tämä onkin sitten toinen tarina.
23.3.2008 Suunnitelmia, suunnitelmia klo 3.29
Näin öiseen aikaan on mukava istua koneen ääressä kirjoittelemassa ja suunnittelemassa kaikkea tulevaisuuden varalle (kun pitäisi olla nukkumassa). Näinä aikoina mielessäni ovat pyörineet lähinnä tulevat astutukset, ajankohdat ja yhdistelmät. Erilaisia linjoja olen pyrkinyt muodostamaan ja vaikka mitä, mutta huomasin, että kohta olisi taas tuontikissan aika... Harmi, ettei muilla kasvattajilla ainakaan vielä ole paljoa IV kategorian kissoja, joille omani eivät olisi sukua. Joku on ehkä jo huomannutkin, että harrastukseni painottuu vahvasti kasvatukseen - onneni on, ettei siitoskissoille ainakaan KRN aseta mitään kilpailutulosvaatimuksia. Vaan kylläpä meitä Shadowplay'itäkin tullaan taas näkemään kisakentillä sankoin joukoin, sen lupaan.
Elli olisi astutettava kiireesti, nimittäin se alkaa valitettavasti olla jo vanha, ja eihän leikkaamattomalle naaraskissalle muutenkaan ole hyväksi olla pitkään pennuitta kohtutulehdusriskin takia. Yhdet pennut rouvalta vielä haluan, ja sen jälkeen tämä uskomattoman omistautuva emo saa keskittyä isoäitinä olemiseen. Tytär Bansku pitäisi näet myös saada kantavaksi. Vieläkin hieman pentumaiselle Banskulle olen kaavaillut meidän omaa Dori-poikaa, josta on kasvamassa kunnon kokoinen sinitabby. Pojan kasvua tosin pitää vielä odotella, mutta annan sen elellä Banskun kanssa rauhassa, kun molemmat kerran asuvat kotona eikä sijoituksessa. Ryhtyvät tositoimiin siis kun itse uskovat olevansa valmiita.
Paremmalla ajalla kertoilen meidän kissojen asumisoloista ja kissojen luonteista ja tekemisistä yleisemminkin. Joitankin näet kiinnostanee, asunko koko tämän lauman kanssa (lue: olenko kaheli vai omistanko kartanon (ja olenko silti kaheli)).
23.3.2008 Uuden alku tai jotain
Päätin siirtää virtuaalikissapäiväkirjanpidon domainin alle. Tänne voi jatkossa kommentoidakin, mikäli saan tuon härpäkkeen toimimaan...
